maanantai 11. helmikuuta 2013

Yllätystapaaminen!

Sitten viimenäkemän Ritu on...

KÄYNYT NURMIJÄRVELLÄ

Istuimme torstaina 7.2. pitkästi iltapäivää ja iltaa Nutukas-Eevan tykönä, koirat pääsivät juoksemaan pihalla ja olemaan läsnä kahvipöydässä. Kuten odottaa saattoi, Ritu suhtautui matkantekoon ja taas ihan uuteen paikkaan häntä sojossa, eipä ollut millänsäkään, tyyppihän sopeutuu mihin vain. Pikkuneiti pääsi moikkaamaan aidan takaa Ukri-enoaan (Nutukas Ukri) ja Lujahia (Nutukas Deictic Lujah, lpk) sekä ottamaan näihin kuonokosketusta portaiden väliin jäävästä kolosta. Puolin toisin oltiin uteliaita.

Eevan lintujen ruokintapaikalla kävi Omituinen vieras... Olisiko ollut jonkinsorttinen ahne mangusti?


Ursa, Nutukas Ursula.

SEIKKAILLUT SIPOONKORVESSA

Lauantaina 9.2. kävimme omalla porukalla lumisadelenkillä Sipoonkorvessa. Ritu painalsi mukana reippaana. Mukava päästä vähän rauhallisempaan maastoon kulkemaan, vaihtelua normilenkkikieppiin, jossa pitää olla enempi ja vähempi tarkkana muista kulkijoista.


Koko setti.
Edessä Ritu (Omituinen Tunturirisakas), takana Hippa (Omituinen Metsähippa), Ursa (Nutukas Ursula) ja Luna (Nutukas Illusia).

IHMETELLYT AGILITYMENOA

Sipoonkorven lenkin jälkeen ajelimme Ojankoon seuraamaan HSKH:n (Hakunilan Seudun Koiraharrastajat ry.) järjestämiä agilitykisoja. Hallikisojen äänimaisema on moninainen, on kaikuja, kuulutuksia, pillin vihellyksiä, haukkua, aplodeja ja ihmishälyä. Ritu sai totutusta taas vaikka kuinka moneen ihan uuteen asiaan. Alussa selvästi vähän jännitti ja tärisi sylissä, mutta reipas pikkulikka rentoutui todella nopeasti. Tuntui olevan ennen kaikkea ihmeissään ja utelias, kuin yhtään pelokas, se oli kyllä kiva huomata. Lähinnä pidin Ritua hallissa sylissä, mutta pääsipä reipas tyyppi kulkemaan vähän omilla jaloillaankin, keskittyi hyvin pieneen leikkihetkeen ja tassutteli mukana, kun tein siirtymiä hallissa, eipä tuo hihnasta kummempia välitä, vaikka hihnaharjoittelu onkin vielä ihan kesken. Valloittava pentu todella! :) Valloitti tietysti usemman muunkin kanssakulkijan hallilla. Kuinkas muutenkaan...

TÖRMÄNNYT YLLÄTTÄEN VELJEENSÄ

Hauska yhteensattuma oli se, että Ojangossa agilitykisoja oli tullut seuraamaan myös Päivi kera Keron (Omituinen Miilumaljakas). Sellainen parin sekunnin kymmenyksen kestävä ajatus kävi päässä, että mikäs pentu tuolla on, näyttää ihan lapinkoiralta, ennen kuin totuus ja tunnistus iski aivoihin. Kero oli kuin pieni hyörivä ilon ruumiillistuma, kun tultiin lähietäisyydelle. Sisko sai pusut ja niin sain minäkin. Tosi positiivinen pikkukaveri. :) Jonkun aikaa ihmeteltiin porukassa kisatouhuja, josta siirryttiin sitten pihalle leikkihommiin. Sisarukset tulivat hyvin juttuun.


Palkkaa!!


Lentävä Ritu.


Ritu rupesi höristelemään kuvaajan tuottamille huomioäänille, Kero tahtoo jatkaa lumisia leikkipaineja.

Oli kyllä kiva nähdä ihan yllättäen! :D Pitää järjestää sisarusmeuhuhetki Keron, Hilun ja Ritun kesken, kun tässä ihan lähietäisyyksiltä voisi porukan haalia kasaan. :)

1 kommentti:

  1. Onnistuitpa saamaan varsin kivoja treffikuvia Ritusta ja Kerosta, hyvät ilmeet :)

    VastaaPoista