maanantai 18. helmikuuta 2013

Viikonlopun ulkoilut, osa 2.


Sunnuntaina 17.2. suunnattiin sitten Tuusulaan Sarvivuorelle. Paikalta aukeni ihan mukavat maisemat Tuusulanjärvelle, mutta polku oli näin talvella älyttömän lyhyt, kierrettiin reitti pariin kertaan, hissuksiin katseltiin ja kuunneltiin metsää.

Ursa Sarvivuorella, taustalla Tuusulanjärvi.
 
Hippa (O. Metsähippa) ja Ritu (O. Tunturirisakas).
 
Neljä pientä elefanttia marssi näin...
Vasemmalta Ursa, Luna, Ritu ja Hippa.
 
Talvi-iloja, mahalaskua kierivien lumikikkareiden perässä pitkin Sarvivuoren rinteitä.
 
Takaisin kipuaminen on rankkaa.

Ritu ja Hippa.


Ritun merkit ovat täsmälleen samaa sävyä Ursan turkin kanssa.
 
Metsästä tielle putkahtamisen jälkeen tovereilla iski avaran paikan hepulit. Juostiin ees ja taas ja muodostettiin kaksi riehakkaasti remuavaa emo-tytär-leikkiparia (Ritu ja Ursa sekä Hippa ja Luna).
 
HÄRDELLI.
 


 
Tyttären ja emon välinen leikki on toisinaan suhteellisen rajun näköistä...

Tuusulanjärvi.
 

Autolle palatessa Ritu sai kuin puun takaa taas aivan uuden kokemuksen. Aitauksessa parkkipaikan lähellä oli ruskeavillainen poni, hyvin utelias eläin. Käytiin Ritun kanssa kaksisteen moikkaamassa kavioeläintä. Siinä oli kaksi uteliasta sitten, turpa ja nenä vastakkain verkon läpi. Ritu on niin hauska tapaus, se on toki ihmeissään uusista asioista ja todella utelias niistä, mutta ei ole missään määrin pelokas tai säikky. Sen reaktiot ja loppupäätelmät ovat ihailtavan tasapainoisia ja järkeviä. Se ei säpsy uusia asioita, eikä se intoudu puhisemaan ja pöhkimään niille, vaan katselee rauhassa ja etenee tilanteen mukaan. Valloittavaa!


Tämä turvan mutristus lienee osoitus ahkerasta nuuskuttelusta?

 
 (Pahoittelen kuvien surkeaa laatua, nenällä oli liian pitkä putki, enkä halunnut keskittyä kuvaamiseen tilanteen ja Ritun reaktioiden seuraamisen sijaan.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti