perjantai 21. joulukuuta 2012

Hämmästys.

Eilen hämmästyin, kun kävin tsekkaamassa pentulaatikon. Kolme pentua oli kadonnut mystisesti! Vain herra vitonen koisasi tyytyväisenä pentulaatikossa. Mitä täällä tapahtuu!!?

Pitkään ei tarvinnut miettiä ratkaisua mysteeriin. Muut kolme löytyivät pentulaatikon ulkopuolelta, herra kakkonen keskemmältä lattiaa tutkiskelemasta ja siskokset sängyn alta toistensa kylkiin nukahtaneina. Maailmanvalloitusprojekti siis jatkuu! Tyypit olivat päättäneet yhteistuumin kerätä ponnistusvoimansa maailmalle, se missä järjestyksestä pentumaailman partaan yli on tipahdeltu jää selvittämättömäksi. Tämä jako laatikkoon jääneen ja ulkomaailmaan kiivenneiden välillä kertoo aika vahvasti sisarusten olemuseroista tässä vaiheessa, ykkönen, kakkonen ja kolmonen vipeltävät minkä kerkeävät ja ovat kovinkin aktiivisia. Hirmuinen häärääminen alkaa erityisesti silloin, kun Ursa ponkaisee paikalle. Pentujen aktiivisuustasoerojen näkyminen toistui eilen myös toisella hetkellä, kun olkkarista kuului kimeitä protestiääniä. Tsekkauskierroksen jälkeen nämä edellä mainitut kolme tyyppiä, ykkönen, kakkonen ja kolmonen, viuhtoivat siinä laatikon reunamilla toisiaan tönien kuin jouluruuhkassa ikään samalla, kun herra vitonen tyynesti istua lönötti ja katseli sisarustensa meuhkaamista. Eipä siinä ylimääräisiä jumppailla, kunhan tyynesti odotellaan, että mamma saapuu ruokavarastoineen lähietäisyydelle. Omansalaisia symppistyyppejä kaikki. :)


Kuva toissapäivältä 19.12., laatikon yli kurkkimassa kolmostyttö ja taustallaan vitospoika.

Kummastelen edelleen tämän Sienisaaliin hurjaa kehitysjatkumoa. Vertailun vuoksi 2009 syntyneet Omituiset Karhupennut rupesivat toden teolla ponnistelemaan pentulaatikosta vasta reilu kolmiviikkoisina, vaikka olivatkin katselleet partaan yli jo vähän aikaa tiedostaen maailmassa olevan muutakin kuin pentulaatikon matto tepasteltavaksi ja sisaruksen kylki kiivettäväksi. Sienisaalis ei odottele, että pääsevät levittämään rihmastojaan maailmalle, urheilijan pennut ottavat ja ponkaisevat, ei siinä ylimääräisiä mietitä ja murehdita, että ikää onkin vasta kaksi ja puoli viikkoa.

Leikkinujun kehitystäkin on ollut hauska seurailla. Tyypit tapailevat pienillä hampaan alkujen nystyillä varustetuilla suillaan toistensa pään seutuvia ja kylkiä, tassut nousevat ja hännät ovat aloittelemassa elämänsä alati viuhtovina peräsiminä. Eilen pikkuinen musta ykkönen otti taistelukaverikseen fleecepeiton rytyn, hurja haastava tuijotus kohti ja kimppuun, pakko myöntää, että hyökkäys oli kömpelyydessään enemmän huvittava kuin uskottava tai pelottava…


Ykkönen ja kakkonen Ursan huollossa.


Kolmonen unilla.

Pennut tulevat saamaan joululahjoikseen ikiomat nimet. Aivan pientä mietintää on vielä myssyssä niiden osalta, mutta olen kyllä jo suhteellisen varma pikkutyyppien virallisista nimistä. :) (Ei kerrota niille, etteivät käy rapistelemassa kaikkia kaappeja lahjojen löytymisen toivossa…) Julkistustoimenpiteet tapahtuvat viimeistään silloin, kun tehdään paluu lomailusta takaisin arkirutiineihin.

Levollista Joulun aikaa! Rauhoittukaa, ulkoilkaa, syökää hyvin ja nauttikaa tärkeiden ihmisten läsnäolosta.


Kakkonen hurmaa.

torstai 20. joulukuuta 2012

Jouluiloa!

Aiomme lähteä huomenna porukalla reissun päälle Joulun viettoon. En todennäköisesti pääse jakamaan pentujen kasvua ennen välipäiviä, joten toivotan tässä vaiheessa kaikille oikein ihanaa ja kaunista Joulua! :)

Sporttisakki.


Poikain rentoa oloa tänään laatikon pohjalla.

Eilen ei rentoiltu, kun kakkonen suorastaan syöksyi pentulaatikon reunan yli. Otti vaan, tuli, ponnisti ja hupsis, siellä sitä oltiin etujalat ulkomaailmasta. Mitta ei ihan riittänyt eli jäi vähän nolosti takajaloistaan kiinni, mutta yhtä kaikki, ensimmäinen pentu ulos pesästä! :) Kaikki muutkin ponnisteli eilen reunan yli siihen malliin, että maailma odottaa. Ihmeen ylikehittyneitä pentuja, eihän nämä ehdi kävelemään opettelemaan, kun suoraan pitää juosta ja urheilla. Melkoista sakkia!

tiistai 18. joulukuuta 2012

Kuullaan, kuullaan!

Laarissa tepsutellaan ihan huvin ja urheilun vuoksi, kaverit reenaa. Ihan jokainen osallistuu jumppasessioihin, askelkuviot hoituu mallikkaasti, vaikka ryhmän rytmit ei ihan vielä ole synkassa. Kokoonpanon meiningissä on havaittavissa sitä paljon puhuttua pyllähtelyä ja kellahtelua - sen siitä saa kun notkuu kaiket päivät maitobaarissa. Treeniä, treeniä, kyllä näistä maitopylleröistä vielä atleetteja tulee...

Pidin mitä mittavampia kummia ääniä, naksuttelin, siritin ja pörisin tyypeille ja nehän katto pitkään, pikkupäät tsekkaili mistä suunnasta kuuloelimien havaitsemat äänet mahtaa tullakaan. Tämän ikäisten koiranpentujen hahmotuskyky ei ole ihan priimaa vielä, vaan yritys on silti enemmän kuin huomiollepantavaa.


Mister kakkosen suora katse.


Edellä mainittu kakkonen sekä siskonsa madame kolmonen kuuntelevat kummallisuuksia, ykkönen ja vitonen vetää lonkkaa.


Tehdään kasa! Ykkönen, vitonen ja kolmonen.

Lopuksi vielä toissapäiväsen imetysvideon perään toinen vastaavanlainen Ursasta ja pennuista tältä illalta. Kuten kuvasta näkyy, sutina ja kyynärpäätaktikointi on kovaa, kun Mamman Maitokuppila aukeaa.

maanantai 17. joulukuuta 2012

Eroja (14 vrk).

Kaverukset täyttivät tänään kaksi viikkoa. Synttäripäivän kunniaksi leikattiin taas 72 pikkukynttä ja kuten näette uudenuutukaiset silmäparit katsovat takaisin pienten koirien naamoista.

Kaipailin viimeviikkoisten rellotuskuvien mahdollistanutta kuvausassistenttia, vaan nämäkin otokset kertonevat viikon aikana pennuissa tapahtuneesta kasvusta.

1. PENTU, NARTTU - 833g
(syntymäpaino 328g, 1vk 589g, 2vk 833g)

Möhköfantti, josta ei vieläkään ota oikein selvää. Kynsienleikkuuoperaatio meni vaivattomasti, kun tytteli tillotti silmiin ja ihmetteli maailman menoa. Sopivasti uneliaassa mielentilassa ei kaveri pistänyt vastaan, takajalkojen kanssa vähän potkutteli, mutta ei siinä. Varsin elämäänsä oleentuva tyttö kyseessä, vaikka osaa kyllä aktivoitua vastalauseisiinkin, jos siihen on syytä.

2. PENTU, UROS - 835g
(syntymäpaino 317g, 1vk 560g, 2vk 835g)

Kakkosen sisältä on viikon aikana kuoriutunut Persoona. Itse olen tykästynyt poitsuun kovasti, toki se pitää laatikossa meteliä ja antaa kuulua itsestään yölläkin välillä, ilmiselvästi sellaista "Nyt toimintaa ja ruokaa mulle tänne heti!" -tyyppistä vipellystä. Tänään, kun tulin töistä kaveri juoksi pitkin pesälaatikkoa leuka koholla ja oli ihan sen näköinen taas, että se tiedostaa suuren maailman odottavan pientä tutkijaa. Tokihan tuo neljällä jalalla meneminen on sellaista pyörähtelyä ja kellahtelua vielä, mutta ei se näytä pojan menoa hidastavan. Kakkonen tapailee jo leikkielkeitäkin, heiluttelee tassujaan sisaruksille ja tömpsii menemään. Kovin ihmisläheiseltä se vaikuttaa, puskee kättä vasten, nuuhkailee ja hamuilee, kun sille juttelee mukavia. Kynsienleikkuuoperaatio sujui nyt tämän poitsun osalta erittäinkin vaivattomasti, etutassuja leikatessa tyyppi hamuili sormiani suuhunsa ja takatassuja leikatessa tyytyi hamuilemaan omia etutassujaan. Tosi hauska ja sympaattinen tapaus tässä vaiheessa. :)

Kuka nyt voisi vastustaa tällaista?

Kakkonen muuten voitti veljensä kasvukisassa ja meni tänään isosiskostaankin ohi kasvussa, on siis virallisesti pesueen suurin tällä hetkellä.

3. PENTU, NARTTU - 748g
(syntymäpaino 286g, 1vk 519g, 2vk 748g)

Kolmonen on vaikuttaa tässä vaiheessa suhteellisen vilkkaalta ja tempperamenttiselta pikkupippurilta. Toisaalta se on sellainen siro ja suloisen herttainen pikkutyyppi, mutta sen sisällä asuu hurrrja petoeläin, se pisti esimerkiksi kaikkein eniten vastaan, kun tänään leikkailtiin kynsiä. Tassut kippurassa yritti ponnistella pois tilanteesta ja antoi kiljuvan vastalauseensa selällään olemisesta, kun toiset tyytyivät suhteellisen iisisti oloonsa. Kuvauksissakin jumppaili tosissaan. Tahtoa tuntuisi löytyvän vaikka muille jakaa.

5. PENTU, UROS - 819g
(syntymäpaino 309g, 1vk 567g, 2vk 849g)

Ne jotka ovat edes jossain määrin seurailleet blogikirjoittelua tietävät tämän poijjaan hötkyilemättömästä perusluonteesta. Tällä jos jollain on hermot ja itsevarmuus kunnossa, valmiissa maailmassa voi keikauttaa vatsan ylöspäin ja jättää turhan hössöttämisen pois. Elämän yksinkertaiset perusasiat kunniaan. Kynsien leikkuuoperaatio sujui rauhallisissa merkeissä, vaikka takatassuja leikatessa potkuttelikin vähän vastaan, vaan ei mitään suurempaa kuitenkaan. Oleentuu elämäänsä ja ottaa sen vastaan juuri sellaisena kuin se tulee.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Ruokalepo.

Imetys.

Pystypainia ja kaukokaipuuta.

Tämähän äityy vallan hurjaksi tämä kehitysjatkumo, painoakin on pyöreästi 800g/pentu.


Vitospoika ja kolmostyttö eilen 15.12.

Kaikilla tovereilla ovat silmät auenneet utuiseen katseeseen ja korvatkin todennäköisesti kuulevat jo jotain älämölöä mitä kanssaeläjät saavat menollaan aikaiseksi. Sormien napsutteluun heilutellaan korvia vastaukseksi. Kulku laatikossa ei enää ole ihan ryömimistä vaan siinä tapaillaan jo tassuja mahan alle, huojahdellaan ja pyllähdellään kovaa vauhtia kohti maitobaaria. Energiatasot nousee kaveruksilla välittömästi, kun emo heilahtelee paikalle. Laatikko kiehuu ja kuhisee, kun tyypit säntäilee päättömästi sinne tänne, kunnes oikea osoite löytyy ja voidaan asettua rivissä ruokapöytään tuhisemaan ja önisemään hännät tanassa väpättäen.


Energiapiikki. Kaverit, kaverit, ruokalähetys saapui!

Eilinen toiminta yltyi jo pienimuotoiseen sosiaaliseen kanssakäymiseen, kun tyypit tapailivat itseään pystyyn toisiaan vasten ja hamuilivat suihinsa sisarustensa korvia ja pään seutua. Ihan kuin olisin kuullut laatikosta jo sellaista kummaa hyrisevää haukahteluakin välillä. Jännää odotella ja katsella miten piakkoin leikin tuiskettakin kehittyy näkösälle.


Poikain pienimuotoista pystypainia. Tytöt kiiluvine silmineen tuomaroivat kisailua taustalta.

Tänään kakkospoika yllätti minut ihan täysin ponnistelemalla pentulaatikon reunaa vasten kahdella tassulla ja ähisi itseään siitä ylöspäin, ihan selkeästi oli tyyppi lähdössä maailmalle. Täysin häikäilemättömästi siirsin pienen maailmanvalloitusretkistä haaveilevan tyypin takaisin sisaruskasaan. Ehkä ei nyt kuitenkaan ihan vielä levittäydytä.

Eilen pentujen katseluvisiitillä kävi virallisesti ensimmäinen vieras, tähän asti ollaan menty omalla porukalla. Elinen katselija tyytyi kohtaloonsa pentuläjän sivustakatselijana ja -huokalijana, ei kokeiltu Ursan piuhoja sen pidemmästi. Ursa suhtautui jo ennestään hyvin tuttuun ihmiseen iloisesti tervetulleeksi toivotellen eikä vaikuttanut hätääntyneeltä tai puolustelevalta pentujen suhteen. Tähän asti Ursa on ollut varsin huolehtivainen ja huolestunutkin emo, vaan antaa todennäköisesti tästä eteenpäin vieraampienkin käsitellä pentuja. Tässähän voisi piakkoin ruveta kahvituttamaan pennunkatselijoita. :)

Tulevalla kolmannella kasvuviikolla tapahtuu isosti. Silmät rupeavat oikeasti näkemään ja korvat kuulemaan, motoriikka rupeaa kehittymään ja tyypit alkavat näyttää sosiaalisen käyttäytymisen merkkejä, mistä on kyllä jo vähän viitteitä tälläkin hetkellä. Hampaatikin rupeavat viikon sisään puhkaiseamaan reittejä läpi ikenien, Ursan leppoisa ja seesteinen imetyshetki vaihtuu piraijaparven ruokkimiseksi.


Pötköt eilen 15.12.
Edessä naamat kameraan ykköstyttö ja kolmostyttö.
Pylly kameraan on kakkospoika ja takana selällään vitospoika.


Pojat ja Omituinen kaksipäinen tyttö.


Vasemmalta oikealle kakkonen, kolmonen, vitonen ja ykkönen.


Uku ja mötköt.

torstai 13. joulukuuta 2012

Tismalleen samankokoiset pojat (10 vrk).

Pojat kulkee kasvussaan nyt ihan ritirinnan, aamupaino oli molemmilla 667g ja iltapaino niinikään kummallakin 690g.
Hir-vee kilpailu ja tulosveto nyt vaan tässä päälle...

1. PENTU, NARTTU - 709g (lisäystä syntymäpainoon 116,2%, eilisestä 7,4%)

Pikkumusta. Tavattoman kaunis punaposki, mutta kuitenkin vähän sellainen jätkämäinen typy. Pennuista se, jonka olemukseen en ole ihan vielä päässyt kunnolla kiinni. Keskitien kulkija, pikkuhobitti, joka nauttii hyvästä ruoasta ja paljain jaloin kulkemisesta. Aktiivisen oloinen tyyppi. Kuvaus-sessio oli hirmuista hikiliikuntaa, hommasta ei meinannut tulla yhtään mitään, kun pimatsu jumppaili kokoajan ees ja taas. Ykkösellä on tänään silmät jo aika paljon raollaan, sillä lailla, että ihan kunnollista kiilumista on jo havaittavissa, taitaa olla pisimmällä tässä sisarusten yhteisessä 'haluan-nähdä-maailman'-projektissa.

2. PENTU, UROS - 690g (lisäystä syntymäpainoon 117,7%, eilisestä 5,8%)

Poitsu pitää porukan äänimaisemasta huolta, käsittämätöntä miten kimeä ääni voi lähteä näinkin rotevaksi kasvaneesta pojasta. Musta jätkä on päättänyt ruveta kasvamaan ihan toden teolla, olen jotenkin unohtunut ajattelemaan, että kaveri on pikkuinen, vaan niinhän se huitelee aikalailla samoissa grammoissa, kuin isosiskonsa ja pikkuveljensäkin. Tyyppi on varsin hauska, sellainen eniten ihmisen läheisyyteen pyrkivä. Kun pentulaatikkoon menee kopeloimaan saati, että viettää siellä enemmänkin aikaa esimerkiksi leikaten pikkuisten kynsiä tai muuten vain tutkaillen pulleita olemuksiaan, musta poika änkeää läheisyyteen ja jos mahdollista ainakin yrittää syliin asti. Siinä ihan lähellä voi sitten ottaa unta palloon. Kun poijjaan nostaa kasvojen lähelle se hamuilee vastaan, nuuhkailee, tuhisee ja tutkii tarkasti tarkkaan.

Poika pinkoo mieletöntä vauhtia pitkin pesälaatikkoa, uskaltaisin kutsua menoa jo kävelyksi tai jopa puolijuoksuksi, eipä siinä kerkeä pullea pentuvatsa osua paljoa lattiaan, kun kaveri pinkaisee emoeläimen saapusalle. Ruokaa!! Samoin, kun ykköstytön kanssa sai tämänkin tyypin kanssa painaa kuvausses-sioilla tosissaan, että sai edes ylläolevan kuvan räpsäistyä. Melkoista vipellystä kokoajan joka suuntaan. Poijjaalla on kiirus.

3. PENTU, NARTTU - 643g (lisäystä syntymäpainoon 124,8%, eilisestä 7,5%)

Typsystä on kuoriutunut varsinainen siron herttainen suloisuus, neiti hörökorva, jonka kuuloelimet sojottaa aina eri suuntiin. Väritys on vaalentunut hurjasti ja kapeasta pikkunaamasta erottuu vaaleammat rillit. Kolmonen on pikkuapina, joka änkeää joka paikkaan ja siirtelee itseään paikasta aa paikkaan bee melkoista haipakkaa. Tyllerö pängertää puoliväkisin pentukasan alimmaiseksi sisarusten lämpöön ja asettuu aloilleen. Pikkutyttö vaikuttaa aika vilkkaalta eläimeltä, jos se ei ole ihan unessa, niin kovin on jumppailua ja punnertelua silloin, kun typyn ottaa käteen katseltavaksi. Hauska ryömijä.

5. PENTU, UROS - 690g (lisäystä syntymäpainoon 123,3%, eilisestä 7,8%)

Vitonen on tähän asti ollut rauhallinen pikkuherra, joka ei liiemmin ota ressiä elämänmenosta. Niin kauan, kun saa unta palloon ja ruokaa vatsan täydeltä on pikkuherra ollut tyytyväinen. Edelleen se on pennuista se, joka rellottaa rennosti selällään laatikossa, kieräyttää valkoisella rintakiemuralla varustetun alapuolensa kohti taivasta ja vetää tyytyväisenä unta kupoliin. Eipä siinä paljoa ylimääräistä jumppailla… Kuvakin tuli ensi räpsäisystä. Ihan viimepäivinä on kaveri ruvennut löytämään vähän myös äänirepertuaariaan, kuten tuntuvat nyt tekevän koko sisarussarja. On kimeää ininää, vikinää, kiljahtelua, haukahtelevaa ynähtelyä ja pentumaista öhinää. Näistä on tulossa pieniä koiria.

Itseohjautuvia pikkutyyppejä.

Pennut on hauskoja tapauksia, kehitys on kovaa ja vauhti vain kiihtyy.


Kakkospojan ja kolmostytön nassut.

Tänään katsoin, kun kakkospoika könötti todella hartaan ja keskittyneen näköisenä nojaillen vähän fleecepeiton myttyyn - ihan itse teki kaveri pissaa siinä. On se vaan jännää! :) Jatkoa näille omatoimisille ponnisteluille seurasi, kun otin ykköstytön käsiini pyöriteltäväksi. Tyyppi oli ensin ihan mukavasti ja hiljaa siinä, pieni rusoposki, kunnes alkoi hurja ähinän sekainen kiljunta - kaveri päästeli siinä täysin häikäilemättömästi käsissäni suolestaan kunnon pitkää eli katkeamatonta jätekiemuraa. On se vaan niiin jännää! :)

Jätöksistä puheen ollen on kavereiden mahat pysyneet todella hyvinä aivan alusta saakka, pentulaatikko on ollut hämmästyttävän siistinä ja sinapinvärisiltä tahroiltakin on säästytty ihan kokonaan. Toivokaamme, että asian laita pysyy.

Itseohjautuvan jätteiden uloshoitamisen lisäksi muutakin ratkaisevaa on pentujen kehitysjatkumolla saapusalla. Kaikilla rupeaa nimittäin silmät jo raottumaan enemmän ja vähemmän maailmalle, erityisesti tyttöjen silmien liimapinnat ovat sisänurkista jo selvästi erkanemassa toisistaan. Siinä kun silmät rakoilee kohta tutkiskelemaan ympäröivää maailmaa, niin samalla lailla on korvatkin aikomassa rakoilla kuulemaan ympärillä hyörivää elämää. Ihan kohta tyypit hyörivät siinä sen nyt niin rauhassa ja seesteisenä ympärillä pyörivän maailman keskipisteessä. Apua!

VITOSPOIKA MAAILMAN KESKIPISTEENÄ

MUMMU!

Tänään pylleröt pääsivät "ulos syömään" eli pieneksi hetkeksi sängylle emon huomaan. Vaikka sänkyynhän nämä pikkuotukset ovat syntyneetkin, joten ei kai siinä edes tässä tapauksessa ole mitään kovin kummallista. Eipä siinä, rauhallinen hetki tyypeillä siinä baaritiskin ääressä tissutellen. Vain yksi oli hämmästyksestä ymmyrkäisenä, pentujen mummukoiralla Lunalla (Nutukas Illusia), emojen emolla oli silmät tipahtaa päästä, kun se pääsi näin lähelle pentuja - mitä nyt vain yksi tytär oli siinä lastenlastensa välissä. Onhan tuo emojen emo jo aivan syntymästä pitänyt pentusia sillä silmällä, vaikka erittäin hyvin kunnioittaakin asiaa, että pennut ovat nimenomaan Ursan pentuja. Olemme eläneet rauhaisaa yhteiseloa, joskin edelleen ollessani itse pois kotoa suljen Lunan ja Hipan (Omituinen Metsähippa) toiseen huoneeseen - varmuuden vuoksi. Yhdessä ollessamme olemme yhdessä.

Ihan ensimmäiset kuvat kolmesta sukupolvesta yhdessä.


Pentukasassa vasemmalta ykkönen, kakkonen ja vitonen
sekä muiden tyyppien päällä poikittain kolmonen.


Luna ja tyttärentyttärensä numero kolmonen.


Voi kolmostytön onnellista oloa!

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Tuplaus.

Jokainen porukasta on tällä päivämäärällä 12.12.12 tuplannut oman syntymäpainonsa illan mittauksissa. Ikää tulee yöllä 10 vrk.

Broilerit kasvaa...


Esikoistyttö (660g) ja vitospoika (640g) ylärivissä, kolmostyttö (598g) ja kakkospoika (652g) alarivissä.

maanantai 10. joulukuuta 2012

Seitsemänkymmentäkaksi pikkukynttä (7 vrk).

Nyt olisi tyypeille tullut ensimmäinen viikko täyteen. Eilen nipsuteltiin ensimmäistä kertaa kynsiä lyhyemmäksi ja kaikki suhtautuivat toimenpiteeseen varsin iisisti. Erityisen relaksoituneessa tilassa rellotti rennonletkeä numero vitonen, mikä ei päässyt enää yllättämään. :) Näyttäisi siltä, että tyttäret ovat poikia vilkkaampia tapauksia, tosin tässä vaiheessa on vaikea mennä sanomaan sen tarkemmin. Seuraillaan tilanteen kehittymistä.

1. PENTU, NARTTU - 589g (lisäystä syntymäpainoon 79,6%, eilisestä 9,3%)
(syntymäpaino 328g, 1vk 589g)

2. PENTU, UROS - 560g (lisäystä syntymäpainoon 76,7%, eilisestä 8,7%)
(syntymäpaino 317g, 1vk 560g)

3. PENTU, NARTTU - 519g (lisäystä syntymäpainoon 81,5%, eilisestä 10,2%)
(syntymäpaino 286g, 1vk 519g)

5. PENTU, UROS - 567g (lisäystä syntymäpainoon 83,5%, eilisestä 9,0%)
(syntymäpaino 399g, 1vk 567g)

Kuvat otettu eilen ihan iltamyöhällä, joten näissä ikää aika tarkkaan sen 7 vrk.

Tyytyväistä elämää.


9.12.


Vitospojan perusasento.

lauantai 8. joulukuuta 2012

Pentujärkäleet.


Vasemmalta kolmostyttö, hoitoa saa leuka pitkällä makaava esikoinen,
oikealla tähtiotsainen vitonen, piiloon Ursan pään taakse jää tumma kakkospoika.

Pentulaatikossa voidaan paksusti, pennut ovat muuttuneet pentujärkäleiksi. Kuvaus sopii erityisesti esikoistyttöön ja tähtiotsaiseen vitospoikaan, joilla molemmilla on leveä körmyniska ja pullea pentumaha. Nelikon jokainen jäsen on päässyt nyt 400g rajapyykin ohi, kun tänä aamuna pikkutyttö numero kolmonen notkautti vaa'an lukemaan 405g (joskin jättimäinen siskonsa huitelee jo 473g korkeuksilla). Tänään viiden vuorokauden iässä esikoistyttö on saanut syntymäpainoonsa lisää 44,2%, kakkosena syntynyt uros 37,9%, pikkutyttö numero kolmonen 41,6% ja jäljelläolevan nelikon kuopus, tähtiotsainen vitospoika 46,9%. Tällä hekellä kasvua aina edelliseen päivään tulee keskimäärin 10%/pentu. Kasvavat siis suorastaan silmissä.

Pikkuhiljaa pennut rupeaa tunnistamaan omiksi itseikseen ihan vain pentulaatikkoon vilkaisemalla, enää ei joka tilanteessa tarvita pentujen kääntelyä niiden erottamiseksi toisistaan. Laatikosta löytyy kaksi tummaa melkein mustaa pötköä sekä kaksi vaaleampaa pötköä. Esikoistyttö erottuu isolla koollaan ja tummanpuhuvalla olemuksellaan, punaruskeilla merkeillään ja valkoisella leuallaan. Kakkospoika on toinen tumma pötkö, joka häviää koossa siskolleen, muutama valkoinen karva otsassa ja harmaat merkit. Kolmostyttö on vaaleakylkinen, pikkuinen ja sirpakka eläin, jolla erottuu nyt myös selvät vaalet silmälasit. Isokokoinen viitospoika erottuu ja on erottunut joukosta kokoajan tähtiotsallaan, punaruskeilla höysteillään ja vaalean sävytteisyydellään suhteessa tummempiin sisaruksiinsa.


Uskokaa pois erotan nämä kyllä tästä. :)
Pennut edestä vasemmalta taakse oikealle:
kolmostyttö, kakkospoika, esikoistyttö jä vitospoika.

Pienten eläinten elämään tulee kuhinaa, kun ovi narahtaa ja maitobaari heilahtaa sisään. Tyypit änkeävät hanojen alle toisiaan tieltään tönien ja aloittavat hännät väpättäen pumppausliikkeet, päästellen samalla nautinnon sävyttämiä maiskahtelevan yniseviä äännähdyksiä. Välillä kanssaeläjät joutuvat kestämään närkästynyttä kimeää kiroilua, kun tyyppejä rupeaa ketuttamaan hanavirtojen ehtyminen. Eipä tule pikkuelukan mieleen silloin vaihtaa baaritiskillä paikkaa toisen hanan alle, vaan ilmoille pitää päästää kirouksien tulva.


Kuhinaa. Hännät suorassa kohti maitobaaria.

Ursa priorisoi ruokaan. Sitä ei tarvitse enää niin paljon houkutella käymään ulkona ja se viihtyy nyt paljon jo pentulaatikon ulkopuolellakin. Kun pennut on ruokittu ja jätetty tyytyväiseen kasaan nukkumaan voi emoeläinkin keskittyä elämän tärkeisiin asioihin: ruokaan ja syömiseen, niin ja sanoinko jo ruokaan. Aamulla huvitti, kun Ursa istui keittiön ovella toinen korva vinturassa suunnattuna olohuoneeseen pentulaatikon äänimaisemaan ja toinen korva ja tiukka katse oli suunnattu ruokailutapahtumaan, josko alati nälkäiselle mammakoirallekin olisi jotain tarjolla.

Eilen avasin verkolla rajattua aluetta niin, että Ursa pääsee mukaan elämänmenoon eikä ole enää niin eristyksissä pentujen kanssa. Hippa (Omituinen Metsähippa) ja Luna (Nutukas Illusia) kunnioittavat kiitettävästi Ursan pentureviiriä eivätkä ole änkeämässä lähistölle, vaikka tulokkaat niitä selvästi kiinnostavatkin. Lyhyet pissalenkit käydään jo porukalla, kun kolmen ensimmäisen päivän aikana porukkaa joutui käyttämään kahdessa satsissa ulkona, Ursa yksin sekä Luna ja Hippa kahdestaan. Pentujen maailmaantulo ei näytä vaikuttavan tämän kolmikon yhteiseloon mitenkään, vaikka välillä Ursa mulkaiseekin toisia tiukalla katseella, jos edes kehtaavatkin ajatella menevänsä liian lähelle pentulaatikkoa. Kun joudun jättämään koirat keskenään kotiin, eristän kaverit varulta toisistaan. Yhteiselo on monessa mielessä kuitenkin kaikkiaan mukavan rauhallista ja mutkatonta.

Ensimmäinen viikko on ollut varsinaista vuoristorataa ylä- ja alamäkineen, on eletty kasvattajan rankkoja oppitunteja. Edellinen yö ja eilinen päivä olivat henkisesti todella raskaita yhden pennun menehtymisen takia ja olen tällä hetkellä herkällä jokaisen ylimääräisen vingahdukseen varalta, on käytävä tarkistamassa, että kaikki jäljellä olevat varmasti hengittävät ja liikahtelevat pentumaiseen tapaan. Viime yönä hyppäsin tarkastuskäynneillä tämän tästä. Ehkä tämä oma säpsyilyni rauhoittuu vielä. Soisin koettelemusten olevan jo tässä, että vihdoin voisi kunnolla rauhoittua nauttimaan näiden neljän jäljelläolevan pienen sienen kasvua ja kehitystä.

TYYTYVÄISTÄ PENTULAATIKKOELÄMÄÄ


Elämästä selällään nauttii vitospoika.
Kuva eiliseltä 7.12.


Esikoistyttö tassunsa alla pikkuveljensä kakkonen.


Ylhäältä alas, ykkönen, kakkonen, vitonen.

perjantai 7. joulukuuta 2012

Pikkuherra Kotkansiivenruoste.

Surullisia, surullisia, surullisia uutisia. :( Tätä ei ihan voi käsittääkään.

Viime yönä yhden jälkeen heräsin Ursan levottomaan vinkumiseen. Viimeisenä syntynyt Ursan ihan itse maailmaan saattelema kuopusuros löytyi laatikon keskivaiheilta velttona, haukkoen pitkään ja väkinäisesti henkeä. Pennun suu oli jo hälyttävän kylmä. Soitin päivystävälle eläinlääkärille, jonka ohjeiden mukaan pyrin elvyttämään pentua lämmittämällä, hieromalla ja painelemalla, tuloksetta. En saanut poikaa pelastettua. :( Pentu kuoli noin klo 01:15 käsiini.

Kuopus oli virkeä muiden sisarusten tapaan ja oli kasvanut normaalisti, syntymäpaino 271g oli noussut lukemaan 330g (kasvua 21,8%), joskin viimeisen 12h aikana paino ei ollut noussut (5.12. klo 20:00 paino 311g, 6.12. klo 09:45 paino 332g, 6.12. klo 22:15 paino 330g). En kuitenkaan osannut hälyttyä tästä, sillä jokatapauksessa vuorokauden sisällä tapahtunut kasvu oli 6,1% pennun painosta.

Pentu lähti Eviraan patologille, sille tullaan tekemään ruumiinavaus, josko oikeat syyt menehtymiseen selviäisivät. Pentu ei ole vaikuttanut kivulloiselta ja oireet eivät viittaa OI-luustosairauteen (Osteogenesis imperfecta, synnynnäinen luuston hauraus), jota sairastavia pentueita on syntynyt muutama myös suomenlapinkoiriin. Tulosten selviämiseen menee aikaa arviolta nelisen viikkoa, siihen asti toivomme kovasti, että mitään näin surullista ei enää tapahtuisi.

Hyvästi pikkuinen Kotkansiivenruoste, vie siskolle terveisiä sinne "tuoksuvaan, värikkäseen metsään, sinne missä pienten sienten on hyvä olla"!


Kotkansiivenruoste oikealla nenäkkäin Ursa-emon kanssa,
vieressä kuvassa vasemmalla tähtiotsainen isoveli.

Lämpimät kiitokset tuesta ja osanotoista asianosaisille! <3