maanantai 25. maaliskuuta 2013

"Ei tästä raaski lähteä."

Ritu hakeutuu nukkumaan jalkoihin ja jalkojen päälle. <3
 
 

Ritun kanssa eläinlääkärioppitunnilla.

Käytiin eilen sunnuntaina Ritun kanssa Malmin Eläinklinikka Apexissa Pennun kanssa eläinlääkärissä -luennolla. Luento koostui puolen tunnin teoriaosasta ja sen päälle tunnin käytännönharjoituksista pennun kanssa. Pointtina luennolla on se, että eläinlääkärikäynti pilkotaan pienempiin osiin ja osa-alueita harjoitellaan erikseen. Tarkoituksena olisi, että eläinlääkärikäynnistä tulisi positiivinen kokemus niin koiralle kuin omistajallekin. Ylimääräisenä plussana osa-alueiden harjoittelu auttaa koiran käsittelyä myös esimerksiksi kotona.

Mentiin Apexiin vähän sosiaalistumismielessä ja sessiosta sukeutuikin varsin mukava kokemus molemmille. Olinkin vähän ajatellut jo alunperin, että myös Kero (Omituinen Miilumaljakas) ja Päivi olisivat paikalla sillä Päivin myötä edes tiesin tästä luennosta. Sisarukset pääsivät samalle oppitunnille. Paikalla myös pikkarainen amerikankarvatonterrieri Topi ja chihuahua-terrieri-mix Juku, jotta koirakontaktejakin saatiin hyvästi. Eipä ole tuollaisen karvattoman otuksen kanssa leikittykään, joten senkin myötä oli hyvä juttu.

Ensin kuunneltiin Sannan luento ja rauhoiteltiin pentuja aloilleen. Ritu olisi halunnut vasemmalla puolella olevan veljen tykö ja oikealla puolellaan olevan Topin tykö. Rauhoittui kyllä tosi hyvin istuskelemaan ja makoilemaankin, napotti silmiin namin toivossa. Hieno tyyppi!

Luennon jälkeen pihalle pissajaloittelulle ja seuraavaksi luvassa olikin käytännön harjoituksia. Puntarille meno meni upeasti, Ritu tarjosi vaa'alla istumista ihan oma-aloitteisesti. Minkäänlaista säätämistä tai jännittämistä hommassa ei ollut havaittavissa. Vaaka narahti lukemiin 7,4kg. Kun kaikki pennut oli puntarin osalta käyty läpi, niin kaverit pääsivät riehumaan ja painimaan odotustilassa. Leikin lomassa ringissä olevilta erilaisilta ja erinäköisiltä ihmisiltä sai namia (yhteensä siis neljä omistajaa, luennon vetäjä ja Apexin kassavastaava). Ritu leikki Keron ja Topin kanssa ja kävi tsekkailemassa nameja mukavilta ihmisiltä. Juku vähän jännittää ihmisiä ja koiria, mutta sulautui hyvin alkujännitysten jälkeen porukkaan, vaikkei ihan leikkimään lähtenytkään muiden kanssa. Erityisesti Kerolla ja Topilla tuntui olevan kivaa. Topi onkin hauska iloinen ja vilkas aika tsäpäkkä pikkumies. Ei jäänyt altavastaajaksi, vaikka kokoa oli varmaan yksi viidesosa Ritusta ja Kerosta.

Harjoitteet jatkuivat tutkimuspöydällä. Ensin pöydällenostoja ja namin syöntiä muutamaan otteeseen välillä pentu alas laskien. Kiinnipitoharjoituksia, joissa niinikään sai jatkuvalla syötöllä nameja ja sitten vielä yksi sessio, jossa koko kööri erilaisia ihmisnaamoja kerääntyi pöydän ympärille ja pentu sai hakea nameja ihmisiltä. Ritu oli reipas ja rauhallinen varsin iisi tyyppi. Osasi ottaa hyvin tilanteet eikä räpiköinyt pois - niin kuin ei kukaan muukaan pennuista. Sen verran positiivisella otteella otettiin kaverit, ettei siinä mitään traumoja varmasti syntynyt kenellekään - päin vastoin. :)

Ritun kanssa pitää tosissaan ruveta treenaamaan hampaiden näyttämistä ja suuhun katsomista. Päivi on sheipannut Kerolle toiminnan, jossa se itse tarjoaa kuonoaan kohti kättä. Kero olikin tässä varsin pätevä jo. Pitää katsoa miten meillä lähtee etenemään. :)

Iso Kiitos Apexin väelle ja erityisesti Sannalle luennosta!

Apexin pihalla vielä noin puolen tunnit painisessiot veljen kanssa ja jo oli Ritu likainen, rapainen ja väsynyt päivän koitoksista. Sisarukset keräsivät katselijoita jopa ihan yleisöksi asti. Pari miestä jäi seuraamaan pentupainia ja kommentoivat sivustalta. Hauska juttu. :) Oheen  pikkukavereille tuli ihan vahingossa aivan uusi juttu puskista. Toinen miehistä veivasi paikalle nimittäin kolmipyöräisellä pyörätuolilla, joka oli vähän sellainen polkupyörän ja pyörätuolin välimuoto. Melkoinen härveli pentujen silmiin kuitenkin väistämättä. Tosi positiivisen avoimesti kävivät kuitenkin tsekkaamassa miehen tykönä, Ritulainen huiski korvat lintassa häntäänsä. Hyvä juttu. :)
 

 
Taisin mainita, että Ritu oli jokseenkin rapainen velipojan kanssa leikkimisen jäljiltä...
 

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Halti Rukalla = jotain kadehdittavaa.

Jopa vain on Haltilla (Omituinen Patinanastakka) komeat maisemat, pakko myöntää. On tilaa ja avaruutta rällätä mielen kyllyydestä. Tuonne mielisi itsekin.
 
Omituinen Patinanastakka n.15vk.




Halti vetää rallia Rukan rinteillä.

Velipoijjaan meininki on aivan samanlaista kuin Ritu siskollaan. :) Vauhtia lumikikkareille ja sitten rinnettä alaspäin niiden perässä. Halti kuulemma tökkii lunta kuonollaan, Ritu syöksyy lumen kimppuun enemmän tassuotteella.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Ritva.

Ritun lempinimi on äkkinäisesti repäisty sen virallisesta nimestä Tunturirisakas, se väännettiin huumorilla väliaikaiseksi nimeksi siinä vaiheessa, kun pennut saivat viralliset nimet, jotka sellaisinaan olivat turhan pitkiä. Ritva Kaarina Kulmala, Ritu. Pikkutyyppi on kuitenkin tavallaan ihan alusta asti kantanut nimeään hienosti ja näyttänyt juuri Ritulta, kuka muukaan se voisi olla. En ole pysähtynyt miettimään mitä nimen taakse kätkeytyy, enkä olisi arvannut, että Ritva on luontoaiheinen ja merkityksessään varsin kaunis nimi. Ritu, Ritva, tarkoittaa lehtipuiden hentoja, eritoten riippuvia oksia ja ritvakoivu merkistee riippakoivua.


Rantakoivulleni
(Ilmari Kianto, 1898)

Rantakoivu, ritvakoivu,
tuuletarten tuutima
vienon illan vilvehessä,
voi, kuin sua lemmin ma!

Sinä mulle riemujani
kesäilloin soittelit -
sinä mulle murheitani
syksy-öinä säistelit!

Rantakoivu, lemmenkoivu,
Suomen surumielen puu
riemun ritva, kaihon katve,
kauniimpi kuin kaikki muu...

Muu se täällä maailmassa
murtuu, jäähtyy, unhoittuu -
eipä murru muistoistani
kotirannan koivupuu!

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Jään olemus Nuuksiossa.

Käytiin kauniina ja aurinkoisena perjantaina seikkailemassa Nuuksiossa. Olipas mukanamme oikein eväätkin - ja kuumaa kaakaota. Tepasteltiin ja ihasteltiin maisemia. Yksi pieni Ritu-tyyppi oli jälleen kerran todella todella reipas matkaaja, vaikka tokihan reissu uuvutti. Kolmen tunnin retkeilyn jälkeen Ritu oli sen verran kypsä, että parkkipaikalla ei tarvinnut kuin raottaa auton takaluukkua, niin tyyppi oli jo hypännyt sinne, aivan oma-aloitteisesti. Sama on tapahtunut vain kerran aikaisemmin ja silloinkin, Okra-tätipuolen ja Vilma-sekkupuolen leikki- ja lenkkisessioiden jälkeen, Ritu taisi olla aika naatti.


Kevät tekee vauhdilla tuloaan. Lumet ovat jo vajonneet ja sulamisvedet lirisevät puroissa. Tämäkin juoksevan veden ääni luonnossa oli Ritulle yksi ihmetyksen paikka. Talven lapsi ei tiedä keväästä ja kesästä mitään...vielä.

 




EMO JA TYTÄR.





Luna.

Ritu pieni metsäneläin. Ikää piirua vaille 15 vk.


 
 
JÄÄTÄ.
 
 Rinteisiin oli muodostunut hienoja jääputouksia.
 

 
 
Huikaisevan turkoosin sinistä jäätä Nuuksiossa.




Alastomat puut.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Tädin ja serkun puolikkaat.

Vanilja 18vk (i. Kylkimyyryn Michael Vronsky e. Omituinen Okra)

Treffattiin lauantaina piiiitkästä aikaa Katja, Mikko ja Okra (Omiuinen Okra) sekä uutena laumaan liittynyt Okran pentu Vilma (Vanilja, i. Kylkimyyryn Michael Vronsky e. O. Okra). Viimeksi oltiin nähty melkein päivälleen kolme vuotta sitten poropaimennusmerkeissä Pudasjärvellä 7.3.2010. Näihin kolmeen vuoteen on mahtunut isoimpana Okran ja laumansa pari vuotta kestänyt elo-oleminen Kanadassa Vancouverissa Katjan töiden perässä. Lisäksi maailmanvalloitusreken jälkeen syntynyt Okran ja Ronskin yhteinen pentue on ollut toisena suurena tapahtumana. Jaettavaa ja juteltavaa oli siis paljon.

Nähtiin Sipoonkorvessa ja käytiin kimppalenkki aurinkoisessa metsässä. Meidän sakista mukaan pääsivät tietysti Okran emo eli naperoiden mummu Luna (Nutukas Illusia) sekä pikkarainen Ritu, Vilman serkkupuoli. Rituhan treffasi parisen viikkoa sitten Vilman veljen Velhon Järvenpäässä (Serkkupuolien riekkurehvit.). Samallalailla kun Velhonkin kanssa, yhteinen sävel löytyi tyttäriltä samantien, Ritun reippaus kompensoi kyllä hyvin, vaikka leikkikaveri oli taas muutaman asteen isompi. Velhon tapaan Vilma on melkoisen, noh, kookas, varsinainen amatsonin järkäle. :)

Kuvat kertonevat taas meiningistä. Kivaa oli, kiitos Katja, Mikko, Okra ja Vilma, ehkei seuraavaa kertaa tarvitse sentään odottaa kolmea vuotta! :)

Katjan kerrontaa samasta reissusta Okran possunokkien blogissa.
 



Vilma on vähintäänkin kummallisen näköinen otus korvineen ja värityksineen,
mutta profiili sillä on kyllä todella kaunis.

Miten niin kummallisen näköinen otus?! Pyh!

Vilma rallittaa.

Kaikki ilmansuunnat hallussa. Vilma, Okra (takana) ja Ritu.

Serkkupuolet Ritu ja Vilma.

Okra, Omituinen Okra.


Ritu antaa tädille pusun.

Pienet leikitkin voitaisiin ottaa.


 
Kaunis Vilma.
 
OMITUISET KERJÄLÄISET.


Omituiset Tunturirisakas ja Okra.

Ritu ja tätipuolensa Okra.

Luna ja tyttärentyttäret Vilma ja Ritu.